Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter ”toinen”) tarkoittaa epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.
Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismi siirtyi länsimaiseen etiikkaan, kun kristityt filosofit lisäsivät teologiset hyveet uskosta, toivosta ja rakkaudesta kreikkalaisten kardinaalihyveisiin (rohkeus, viisaus, kohtuullisuus tai oikeamielisyys). (Wikipedia)
Altruismia ovat pohtineet psykologit, uskonnot, evoluutiobiologit ja käsitteeseen liittyy erilaisia näkemyksiä sen syistä. Teoriat eivät ole toisensa pois sulkevia ajatusmalleja. Yleisimpiä selityksiä sille, miksi ihmiset auttavat toisiaan ovat myötätunto, moraalinormit ja vastavuoroisuusperiaate. Auttaminen tuottaa iloa sekä auttajalle itselleen että autettavalle. Yhteiskunta toimii paremmin, kun ihmiset auttavat toisiaan. Voi myös ajatella, että maailma toimii paremmin, jos ihmiset auttavat muitakin kuin toisiaan.
Duodecimlehti.fi sivuilla löytyy artikkeli Altruismista ja siinä todetaan muun muassa näin: Maapallon pelastuminen ihmisen aiheuttamalta tuholta riippuu viime kädessä siitä, onko ihmisellä lajina potentiaalia omien etujensa ohittamiseen muiden hyväksi. Maapallon säästäminen vaatii altruismia eli muiden ihmisten – joko yksittäisten henkilöiden tai yhteisön – etujen asettamista omien etujen edelle. Jos kukin ihminen ajaa vain omia etujaan, maapallo tuhoutuu vähitellen.
Jay Shetty, teoksessaan Ajattele kuin munkki kirjoittaa, että epäitsekkyys on varmin keino sisäiseen rauhaan ja merkitykselliseen elämään. Jos uskoo elämän tarkoitukseksi aistielämykset – mielihyvän saamisen – siitä seuraa pelkkää kipua ja tyytymättömyyttä. Jos elämän ymmärtää palvelemiseksi, siitä seuraa täyttymys. Hänen kirjoittamansa kokemus luostarielämästä ja Dom Aelred Grahamin sitaatti ovat herättelevää luettavaa: ”Tarkoituksemme on, että paikka (luostari) jää siistimmäksi kuin se tullessamme oli, että ihmiset ovat onnellisempia ja maailma parempi kuin tänne tullessamme.” (Dom Aelred Graham; The Monastic Way). Voisimmepa me ajatella ja toimia samoin nykyisen asuntomme, maapallon suhteen.
Altruismin harjoittamiseen meillä on nyt mahdollisuus tarttua hädän alaisille ihmisille ja eläimille suunnattavalla avulla. Pienetkin ajatukset ja teot vahvistavat rauhan työtä kaikilla tasoilla. Mielestäni altruistisen työn merkitys ei ole pelkästään siinä, että saamme oman mielemme tyyntymään ja tarjoamme tärkeätä, fyysistä apua tarvitseville. Sen syvempi merkitys on heijastuksessa, jonka rauhallinen mieli voi säteillä ympäristöönsä. Se on viesti. Altruismin avulla vahvistamme läheistemmekin mahdollisuuksia saavuttaa rauhan kokemus. Rauhoittunut ihminen katsoo maailmaa rehellisin, ymmärtäväisin silmin ja voi laskea aseensa. Rauhallinen mieli voi kohottaa tietoisuutemme fyysiseltä tasolta hienojakoisemmille tasoille. (Ks. Jari Kiirlan blogikirjoitus Via-Akatemian blogissa 5.1.22, Hyve nimeltä tyyneys).
Nelson Mandelan sanoin: ”Ei kukaan syntyessään vihaa toista ihmistä ihonvärin taustan tai uskonnon takia. Ihmiset oppivat vihaamaan ja jos he voivat oppia vihaamaan, heidät voidaan myös opettaa rakastamaan, sillä rakkaus on ihmissydämessä paremmin kotonaan kuin sen vastakohta.”
Voimme antaa rakkauden säteilyn voimistua ja puhdistaa negatiivisuuksia itsestämme, läheistemme keskuudesta ja maapallolta. Kaikkia tarvitaan. Altruistinen työ synnyttää rakkautta ja rakkaus on positiivista, koko luomakuntaa eheyttävää voimaa.
Edellisessä Via-Akatemian blogitekstissä 3.4.22, Hyvän on voitettava paha, vahvistetaan uskoa hyvyyden voimien ylivoimaisuuteen, mikä edellyttää keskittymistä hyviin ajatuksiin.
”Minä tahdon olla rauhallinen ja tasapainoinen. Se jumalallinen rauha, joka on täyttänyt minun sydämeni, virtaa siunauksena ihmisten sydämiin, niin että kansat rakastavat toisiaan.” (Kirjeopisto Via, I opetuskirje, 2. mietiskelyohjelma)
© Sirpa Kupulisoja, Via-Akatemia
Lähteet: Jay Shetty: Ajattele kuin munkki, Nelson Mandela: Pitkä tie