Me elämme aikaa, jossa haluaminen on tärkeä osa elämää. Meille tarjotaan lukemattomia mahdollisuuksia etsiä ja haluta uusia asioita. Me puolustamme haluamisen oikeutta opiskeluun, hyvään ammattiin, parempaan elämään ja monenlaiseen enemmän tai vähemmän hyödylliseen toimintaan. Minkälainen merkitys halulla on ihmisen kehitykselle?
Halu tehdä ja toistaa tiettyä toimintatottumusta on yhteydessä dopamiinin tuotantoon. Dopamiini on yksi keskushermoston välittäjäaineista, jotka toimivat viestinviejinä hermosolujen välillä. Dopamiinilla on mieleemme kahdenlainen vaikutus:
- Sitä vapautuu silloin, kun on luvassa odotuksen tuottamaa mielihyvää
- Se saa meidät uudelleen ja uudelleen toistamaan tätä mielihyvää tuottavaa tekemistä
Tämän vuoksi meidän on vaikea katkaista toimintaa, joka synnyttää odotuksen tunteen. Me jäämme mielihalumme vangiksi. Mielivaltaisuuteen johdattavat halut estävät meitä näkemästä ja ymmärtämästä todellista itseämme. Silloin tulemme herkemmin valinneeksi asioita ja toimintamalleja, jotka lyhyehkön ilon tunteen voimalla itseasiassa lisäävät kärsimystämme.
Todellisen itsen näköinen elämä vaatii erottelukykyä, kykyä ymmärtää, milloin halun synnyttämä valinta jarruttaa etenemistä. Ihminen, joka haluaa kehittää itseään, voi oppia tekemään elämänsä kannalta oikeita valintoja. Erottelukyvyn avulla opimme valitsemaan todellisia positiivisia vaihtoehtoja.
Meillä on mahdollisuus erottaa ne valintojemme seuraukset, jotka OIKEASTI auttavat kokemaan onnellisuutta, terveyttä ja tasapainoisuutta. Hyvien valintojen tekeminen ja niiden mukaan eläminen tukevat halun muuntumista tahdonvoimaksi. Ehkä tässä piilee nykypäivän ihmiselle suuri mahdollisuus. On paljon erilaisia mahdollisuuksia opetella valitsemaan oikein.
Voimme valintojamme hyväksi käyttäen tulla tietoisiksi haluista, jotka meitä ohjaavat tai juoksuttavat. Tietoisuutemme kehittymisen avulla pystymme hallitsemaan haluja ja siten muuntamaan halun voimaa tahdonvoimaksi, joka auttaa meitä pysymään oikeassa ja järkevässä kehityssuunnassa. Tahdonvoimalla muutetaan suuntaa ja luodaan uutta.
Kirjeopisto Vian rajajoogan kurssin opetuskirjeissä kuvataan halua ylläpitävänä voimana, jonka avulla myös kerätään sekä vahvistetaan halutun toiminnan ajatuskoostumia ja siten voimistetaan haluttua ominaisuutta. Tahto on tiedostettua ja tietoisesti ohjattua halua. Tahto kuuluu tietoisen uskon ohella luoviin voimiin, joita voi kehittää. Voimakkaammiksi ja tietoisemmiksi kehittyessään ne muuttuvat itsenäisiksi luoviksi voimiksi. Tahdonvoimaan kuuluu usko muutoksen mahdollisuuteen. Ne ovat työpari, jonka avulla voimme ohjata elämäämme, kehityksemme kannalta positiiviseen suuntaan.
Martin Buberilla (teos: Minä ja Sinä) on mielenkiintoinen ajatus tahdonvoiman kahdesta tasosta. Hänen mukaansa ihmisen on uhrattava pieni tahtonsa, se, joka ei ole vapaa, vaan esineiden ja vaistojen säätelemää, suurelle tahdolleen, joka etääntyy pois siitä, mikä on määrättyä; kohti sitä mikä on kutsumusta.
Mielivaltainen ihminen ei usko eikä tunnista omaa todellisuuttaan. Hän tuntee vain kuumeisen maailman ulkopuolellaan ja oman kuumeisen halunsa käyttää sitä. Se, mitä hän nimittää kutsumuksekseen, on vain hänen kuluttamisen kykynsä koristusta ja sanktiota. Todellisuudessa hänellä ei ole lainkaan kutsumusta. Hän on määräytynyt esineistä ja vaistoista. Hänellä ei ole suurta tahtoa, ainoastaan mielivaltaisuus, jonka hän yrittää asettaa tämän sijaan.
Vapaalle ihmiselle on olemassa oma suunta: yhä uudestaan hänen päätöksensä mennä kutsumustaan kohti. Hän on tehnyt päätöksen, hän tulee uudistamaan sen toisinaan, jokaisessa tienhaarassa.
Aineellisen todellisuuden haasteet ja toimet kuuluvat ihmiseksi kasvun suunnitelmaan. Kehityksen polku kulkee aaltoliikkeen omaisesti pienen tahdon ja suuren tahdon valtakamppailujen viidakossa. Vain siten ihminen kehittyy elämänkoulunsa aikana. Hänen on tultava yhä tietoisemmaksi omista valinnoistaan sekä niiden tuomista seurauksista, jotta voisi ymmärtää todellisuutta, itsessään olevaa ikuisuutta.
Ihminen, joka ei koe olevansa vapaa, näkee elämän aineellisen todellisuuden kahlehtimana. Hän selittää elämäänsä kohtaloajatuksen kautta eikä tunnista mahdollisuuttaan muutokseen. Tällainen henkilö kulkee tietään mielivaltaisuuden orjana. Häntä juoksuttavat halut.
Toinen etsii todellista kutsumustaan, aina uudelleen ja uudelleen, siitäkin huolimatta, että ajautuu välillä sivuraiteille. Hän kehittää tahdonvoimaansa, jonka avulla kohtalo ajatus muuttuu kutsumukseksi, omaksi tieksi, itsensä näköiseksi elämäksi.
© Sirpa Kupulisoja, Via-Akatemia