Hyveiden harjoittamisen voi aloittaa pienen pienellä hyve-hetkellä – tietoisena, maistellen ja tunnustellen jotakin hyveellistä sanaa kielellään ja mielellään, kaikki aistit avoinna.
Kuten esimerkiksi kiitollisuus. Serkkuni, joka on äitinsä omaishoitaja, pitää heille yhteisiä hedelmähetkiä, banaani- tai omenahetken, jolloin he syövät yhdessä hedelmiä, sillä nehän ovat hyviä ja terveellisiä – keskittyen siihen hetkeen ja miettien mistä ne ovat kotoisin, missä ja minkälaisissa olosuhteissa ne ovat kasvaneet – kiitollisena luonnon lahjoista, antimista ihmisille.
Niin voisi ajatella hyveidenkin olevan – hyviä ja terveellisiä, hengen lahjoja ihmiselle, edistäen pitkää ikää ja tehden hyvää elimistöllekin, kirkastaen ajatuksiasi ja tajuntaasi. Omena päivässä, hyve tai pari päivän aikana, ja voihan sen omenahyveenkin tehdä.
Hyveitä kannattaa mietiskellä – ja toteuttaa käytännössä. Koekaniinina voit pitää ensin itseäsi, ole siis kiitollinen itsellesi ensin olemassaolostasi ja sitten kaikista mahdollisuuksistasi harjoittaa hyveitä monella tasolla ja eri tavoin, sinulle sopivimmalla tavalla.
Päivän pientä hyve-hetkeä voi laajentaa ja muistella edellistä hyvillä mielin – näin jää hyve-muistijälki, josta saattaa tulla hyvä tapa, siitä tottumus ja pikkuhiljaa luonne. Näin kohtaloaan voi muuttaa. Voi pitää kirjaakin hyveistä, listata mieluisimpiaan ja ajankohtaisimpiaan. Kauppalistalle siis!
Suomen kielen ole/olkaa hyvä on sinällään jo kehotus – itsellekin. Muista olla hyvä kiitollinen ihminen, ajattele ja tunne hyvät hyve-vahvuutesi ja kehitä edelleen katvealueella olevia.
Kirjeopisto Vian rajajoogan kurssissa on kohta: ”Lisääntyköön hyvyys edelleen teissä”. – Niin olkoon!
© Asta Aronen, Via-Akatemia