Edessä oleva tiivis työrupeama mietitytti sen verran paljon – myös öiseen aikaan – että päätin eritellä ne keinot, joilla yleensä olen saanut hommat hoidettua. Voimavarojen oikeanlaista jakamista ja työn kurinalaisuutta listatessani mieleen pulpahti käsite pienten askelten menetelmä, jota muistan markkinoineeni muille vastaavien asioiden kanssa painiskeleville.
Pienten askelten menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan on tehokasta edetä vaihe kerrallaan. Pienet askeleet ovat yleensä helposti toteutettavissa, pienimmätkin onnistumiset lisäävät itseluottamusta ja motivaatiota sekä vähentävät pelkoa epäonnistumisesta. Mitä todennäköisimmin pienet muutokset johtavat suureen kehitykseen ja haluttuun lopputulokseen.
Pienten askelten menetelmän oheen voisin nostaa japanilaisen kaizen-metodin. Törmäsin siihen jokin aika sitten perehtyessäni japanilaiseen ikigai-menetelmään, jonka avulla voi löytää tien merkitykselliseen elämään. Jos ikigai tarkoittaa tekemisen iloa, niin kaizen puolestaan tähdentää astettaisten muutosten kautta eteenpäinmenoa. Kaizen on siis sukua pienten askelten menetelmälle.
Erilaiset metodit ovat käteviä tapoja saavuttaa asetettuja päämääriä niin opiskelussa, työnteossa kuin vaikkapa oman persoonan henkisessä kasvussa. Psykologian kentällä puhutaankin kasvuajattelusta, joka nostaa esiin uskon siihen, että kykymme ja älykkyytemme voivat kehittyä jatkuvan oppimisen ja ponnistelun kautta. Tämä ajattelutapa tukee kaizenin ja pienten askelten menetelmän käytäntöjä, joissa yksilöitä kannustetaan jatkuvaan oppimiseen ja itsearviointiin. Menetelmien periaatteet korostavat, että jokainen pieni askel kohti edistystä on arvokas. Niiden avulla voidaan vaikuttaa ajattelutapaamme ja kehittää myös itsetietoisuuttamme.
Oli mielenkiintoista huomata, että metodien ytimessä on ajatus jatkuvasta kasvusta, mikä resonoi sekä filosofisten että psykologisten näkökulmien kanssa. Sama idea löytyi myös libanonilaisen runoilijan ja ajattelijan Kahlil Gibranin kirjasta Profeetta, jota olen lukenut uudestaan sitten nuoruusvuosien. Gibran kiteyttää oivallisesti kaipuun ihmiskunnan jatkuvasta kehityksestä niin yksilötasolla kuin sukupolvienkin suhteen puhuessaan lapsista Profeetta-teoksessaan. Kaikki ovat kuulleet Gibranin ajatelman ”Teidän lapset eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia”.
Gibranin ajatus sukupolvien kehityskaaresta on lohduttava. Gibranin mukaan seuraava sukupolvi on aina enemmän kuin edellinen. ”Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy mennessä päivässä”, Gibran kirjoittaa. Kehitystä siis tapahtuu, edellisen sukupolven ansiosta tai siitä huolimatta!
Yksi tunnettu lause, joka lähentyy kaizenia sekä pienten askelten menetelmää, on Aristoteleen sanonta: ”Me olemme se, mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan tapa.” Jo Aristoteles siis vakuuttui pienistä askeleista suurten harppausten sijaan. Tämä korostaa jatkuvaa kehittymistä ja toistuvien käytäntöjen merkitystä, mikä on metodien ydinajatus.
Entäpä ihmisen tärkein kasvuprojekti eli oman sisäisen hengen, henkisen puolen kasvu?
Pienten askelten menetelmä ja ihmisen henkinen kasvu ovat molemmat prosesseja, jotka perustuvat asteittaiseen etenemiseen. Vaikka henkinen kasvu on elämänmittaista itsetuntemuksen ja arvomaailman kehittymistä sekä elämän merkityksen etsimistä, täytyy aina muistaa, että henkinen kasvu tapahtuu myös haasteiden kautta. Sen vuoksi on tärkeää valita henkisen kasvun metodit tarkasti, omaan edistymistapaan sopiviksi. Metodin lisäksi kasvua edesauttaa kannustava metodin opettaja. Ja jos onnekkaasti käy, voi yhteisössä, joka on kiinnostunut samoista asioista, jakaa tuntemuksiaan ja oppia uusia asioita.
© Tuija Virtanen Via-Akatemia