Nykypäivää varjostavat keskusteluyhteyksien haasteet. Mitä on itsenäinen ajattelu? Miten kyseenalaistetaan, paitsi muiden, myös omia näkemyksiä, loukkaamatta ja loukkaantumatta?
Ilman sanoja tai sanojen ymmärtämistä jää vuorovaikutus vaillinaiseksi. Itsenäisen ajattelun ja keskustelutaitojen opetus voisi kuulua perusoikeuksiin, koska sillä on suuri merkitys paitsi yksilön myös yhteiskunnan kehitykselle.
Osallistumiseni Sokraattiseen dialogiin nosti esiin kysymyksen: miksei tällaista harjoittelua pidetä ensiarvoisen tärkeänä, kun maailma kehittyy yhä monikulttuurisemmaksi ja monimutkaisemmaksi?
Kyky kertoa ajatuksiaan ja vastaanottaa toisenlaisia ajatuksia kunnioittavasti on opeteltavissa oleva taito. Kyky erottaa valheellisuudet totuuksista edellyttää asioihin paneutumista. Pelkän kuulopuheen, vaikka auktoriteetinkin lausuman, toistaminen oikeana tietona ei riitä.
Turhan pitkään olemme yksipuolisesti kantaneet väittelyyn pohjautuvaa menetelmää erilaisissa keskustelutilaisuuksissa. Todellinen keskustelu luo yhteyksiä ja kehittää kykyä ymmärtää maailmaa eri näkökulmista katsoen. Sokraattinen dialogi ei ole väittelyä. Se on keskustelua, jossa puhutaan ja kuunnellaan. Se on pyrkimystä yhteisymmärrykseen. Sokraattisessa dialogissa on tärkeää olla läsnä ja keskittynyt. Siinä opimme kohtaamaan toisen ihmisen, ilman kilpailuasetelmaa.
Ryhmässä keskustellessamme muodostamme ikään kuin yhdet aivot, jotka tuottavat erilaisia ajatuksia. Ajattelemme yhdessä. Mukaan tarvitaan myös filosofista asennetta, Ihmettelyä. Sokraattisessa dialogissa jokainen ottaa puheenvuoron sopivaksi katsomallaan hetkellä. Kukin ajatus vuorollaan nousee esiin yhteisen ihmettelyn kohteeksi. Myös epäilyt ilmaistaan ääneen, niitä ei pohdita yksin. Olennaista on olla huomaavainen muita kohtaan, hyvillä kysymyksillä autetaan kaveria. Vältämme oletuksia. Niiden sijaan esitämme suoria kysymyksiä. Vältämme viittauksia auktoriteetteihin, etsimme omia ajatuksiamme: Minä ajattelen näin. Henkilökohtaisen kokemuksen ja siitä käymämme, sokraattisen keskustelun pohjalta löydämme ymmärryksen tuon kokemuksellisen tapahtuman ja yleisen totuuden välille.
Väittelyn pohjalta on vaikeampaa rakentaa kompromisseja kuin rehellisen, avoimen dialogin, joka antaa osallistujille mahdollisuuden tarkistaa sekä tarvittaessa muuttaa näkemystään. Väittely muodostuu valtataisteluksi, mitä piirrettä sokraattisessa dialogissa ei synny. Siinä ei ole häviäjiä eikä voittajia, on vain yhteisen näkemyksen etsijöitä ja rakentajia. Yhteiseen hetkeen liittyvän totuuden löytyminen monenkirjavan tilkkutäkin alta, on matka täynnä oivalluksia ja uusia ajatuksia.
Antakaamme tilaa todelliselle keskustelulle.
Lukuvinkki:
Via Akatemian kotisivuilta löytyy Heikki Vuorilan artikkeli: Filosofinen keskustelu sokraattisena käytäntönä
© Sirpa Kupulisoja, Via-Akatemia