Me kaikki kaipaamme vapautta. Miksi? Koska se on meidän perimmäinen luontomme.
Amerikkalaisen idän ja lännen viisautta ja tietoa yhdistävän ajattelijan Ken Wilberin mukaan henkinen kehitys tapahtuu tietoisuuden tilojen ja kehitystasojen kautta. Tietoisuuden tilat ovat luonteeltaan hetkellisempiä ja kehitystasot pysyvämmän luonteisia.
Meidän tietoisuutemme on joka päivä kolmessa eri tietoisuuden tilassa ja niitä vastaavat myös omat kehot. Fyysinen keho liittyy karkeaan tietoisuuden tilaan, joka on normaali arkinen tajunnan tila. Hienojakoinen keho liittyy unennäköä vastaavaan tietoisuuden tilaan, koska unen aikana emme ole tietoisia fyysisestä kehostamme. Meillä on unessa unikeho, joka on fyysistä kehoa hienojakoisempi. Myös haaveilu voi johtaa meidät hienojakoiseen tietoisuuden tilaan. On myös lukuisia meditaatiotekniikoita, joissa olemme ja kehitämme hienojakoista kehoamme. Kolmas kehomme on kausaalinen keho ja se liittyy muotoja vailla olevaan tietoisuuden tilaan. Sille vastine löytyy syvästä unesta. On olemassa myös meditaatiomenetelmiä, jotka pyrkivät kausaaliseen tietoisuuden tilaan. Niissä pyritään puhtaaseen olemiseen kaikkien muotojen takana – läsnäoleva puhdas oleminen.
Kausaalisen kehon vahvistuttua on mahdollisuus kehittää tietoisuuttaan yhä suurempaan vapauteen. On olemassa tarkkailijatila, jossa tarkkailija ei ole samaistunut mihinkään, vaan tarkkailee kaikkea ikään kuin ulkoapäin. Siihen tilaan liittyy suuri vapauden tunne. Et ole kiinittynyt mihinkään. Mikään ei voi aiheuttaa kärsimystä. Olet puhdas oleminen, joka tarkkailee kaikkea. Tässä tilassa tarkkailija ja tarkkailun kohde ovat erillään, eli se on dualistinen tila. Sitten kun tarkkailijan ja tarkkailun kohteen välinen raja katoaa, olet non-dualistisessa tietoisuuden tilassa. Muotoja vailla oleva meditaatio auttaa kausaaliseen. Meditaatio, jossa opitaan tarkkailemaan asioita, auttaa tarkkailijan tietoisuuden tilaan. Wilberillä oli mielenkiintoinen esimerkki, että kun lenkillä juostessa perspektiivi muuttuu siitä, että sinä liikut siihen, että maa liikkuu ja sinä olet paikallaan, olet löytänyt puhtaan olemisen tilan.
Erilaisten meditaatioiden ja henkisten harjoitusten kautta voimme harjoittaa tietoisuuden tiloja, mutta jotain hyvin tärkeää jää puuttumaan. Buddhalaisuuteen kuuluu kolme tärkeää osaa: viisaus/Dharma, meditaatio ja etiikka. Näitä kaikkia tarvitaan, jotta voi oikeasti päästä non-dualistiseen tilaan ja vapauteen. Itse painottaisin nyt viimeistä eli etiikkaa ja hyveitä. Todellinen vapautuminen tapahtuu vasta hyveellisen elämän kautta. Sillä se estää uusien rajoitteiden syntymistä ja alkaa vapauttaa meitä vanhoista rajoitteista. Jokainen hyvä teko vie lähemmäksi maalia. Suosittelen siis hyveitä ja läsnäoloharjoituksia. Hyveelliselle ihmiselle ei ole sinun ja minun hyvinvointia, vaan on meidän hyvinvointi. Tämä on käytännön non-dualismia. Näinpä sellaisten hyveiden kuten anteliaisuus, auttavaisuus, myötätunto, myötäeläväilo jne. harjoittaminen on non-dualistista käytännönharjoitusta, koska käytännössä ylität sinun ja toisen henkilön välistä dualismia. Näin etenet joka hetki kohti vapautta – kohti todellista olemustasi.
© Jari Kiirla, Via-Akatemia