Kaukalinnan kappalaisen pappila on toinen 1847 valmistuneen Kerimäen suuren puukirkon pappiloista.
Kirkkoherran pappila, Kivilinna sijaitsi kirkon läheisyydessä, ja kappalaisen pappila Kaukalinna sijoitettiin noin 4 km:n päähän kirkolta Louhelle päin.
Vanhan kappalaisen pappilan historian on mielenkiintoinen. Se siirrettiin aikoinaan Silvolasta, silloisesta Kerimäen keskuspaikasta nykyiseen olinpaikkaansa Viitamäentien varteen. Siirtotyöhön osallistuivat epävirallisten tietojen mukaan kyläläiset, jotka eivät muutoin kyenneet osallistumaan Kerimäen kirkon rakennustöihin työtä tekemällä tai lahjoittamalla rakennustarvikkeita seurakunnalle varojen puuttuessa. Siirtotyössä lahonneet tai rikkoontuneet hirret korvattiin puukirkon yijäämäparruilla.
Kaukalinna valmistui kappalaisen pappilaksi kesäkuussa 1853. Urakka oli annettu jo vuonna 1849 Simpalasta kotoisin olevalle Matti Laamaselle, mutta rakennusta jouduttiin korjaamaan useaan otteeseen, ennen kuin se hyväksyttiin käyttöön.
Kaukalinnan kappalaiset
Pappilan ensimmäinen kappalainen Karl Gustav Roschier pääsi muuttamaan virkataloonsa 25.3.1853. Hän ehti asua talossa vain kuusi vuotta, ennen kuin kuoli. Kappalaiset Johan Hymander ja Alexander Wahlberg hoitivat virkaansa vain muutaman vuoden. Heidän seuraajansa Julius Grön hukkui virkamatkallaan Puruveteen vuonna 1879 kahdeksan virkavuoden jälkeen. Kolmen seuraavan kappalaisen virkavuodet jäivät lyhyiksi. Johannes Paavali Leivosen virkakausi kesti edeltäjiään huomattavasti pidempään. Kahdentoista vuoden aikana hän paransi muun muassa Kaukalinnan suoviljelyksiä ja kunnosti pappilan puutarhaa. Hän kuoli vuonna 1921. Vuonna 1923 sortavalalainen pastori Eino Pirinen asettui Kaukalinnaan, mutta palasi takaisin Sortavalaan vuonna 1931. Pastori Antti Pakkanen oli viimeinen Kerimäen kappalainen, jonka virkatalona Kaukalinna toimi.
Koska kirkolle oli neljä kilometriä ja kulkuyhteydet olivat huonot, virkatalo siirtyi vuonna 1943 niin sanottuun Yhtymän taloon, jonka paikalla on nykyisin seurakuntatalo. Kappalaisen palkkaetuihin kuuluvassa virkatalopuustellissa harjoitettiin peltoviljelyä ja karjataloutta ja mahdollisuuksien mukaan metsätaloutta. Tilalla oli jopa oma meijeri.
Monenlaista toimintaa
Vuosina 1945-48 Kaukalinnan pappila toimi lähikuntien yhteisen maanlunastuslautakunnan toimipisteenä
järjestelemässä rintamamiesten, sotainvalidien ja karjalaisen siirtoväen asuttamista. Sen jälkeen Kaukalinnaan muutti Viitamäen kylään vuonna 1945 perustettu kansakoulu. Vuonna 1966 koulu muutti kirkonkylään. Rakennus siirtyi yksityisomistukseen ja toimi muun muassa kennelinä. Vuosien varrella rakennusta on korjattu mm. uusimalla kattorakenteet. Rakennuksen kunto alkoi kuitenkin vähitellen heikentyä ylläpidon vähetessä ja säännöllisen lämmityksen loputtua.
Kaukalinnan uusi nousukausi alkoi, kun eläkkeelle jäänyt lentokapteeni Esa Kotiranta osti Kaukalinnan ja aloitti sen korjauksen suunnittelun. Kotiranta siivosi mm. kennelin jätökset salista, purki kaakeliuunin ja kokosi tiilet salin lattialle oikeaan järjestykseen, jotta puuttuvien tiilten määrä selvisi. Kotiranta sairastui vakavasti ja hän joutui luopumaan suunnitelmasta rakentaa pappilasta koti perheelleen. Hän laittoi Kaukalinnan myyntiin 1989. Via ry osti huonokuntoisen talon alkuvuodesta 1990, koska lähes kaikki talon hirret olivat hyvässä kunnossa.
Kaukalinna oli lohduttoman näköinen kevättalvella 1990, kun vialaiset pääsiäisen aikaan suuremmalla joukolla tutustuivat Via ry:n juuri ostamaan rakennuskohteeseen ja aloittivat korjausrakentamisen suunnittelun ja toteuttamisen. Lue Kaukalinnan korjausrakentamisesta Uusi Safiiri 1/2011 s. 134-141.
